purnukka

Pitkästä prokrastinoinnista huolimatta on kasvit olleet nyt parvekkeella jo jonkin aikaa. Ja tulipa se kastelukin sitten lopulta viriteltyä...

Tässä kevään mittaan on taas ollut vähän kaikenlaista. Näin ollen kasvien ruukuttaminen varsinaisiin kasvupurkkeihinsa jäi taas vähän myöhäiseksi...

Kurkut pääsivät hieman venähtämään ja tomaatit taas eivät pienen juuritilan takia venyneet juuri ollenkaan.

Siis tuumasta toimeen ja ruukuttelemaan. Ilmeisesti olin liikkeellä "nyt tai ei koskaan" -mentaliteetilla, enkä siten dokumentoinut prosessin vaiheita kovin tarkkaan...

Tuli hankittua pari uutta halpaa muoviruukkua (Lidlistä ehkä?) joten vanhempia saviruukkuja pystyi taas siirtämään eläkeosastolle (eikä tarvinnut tehdä kaiken maailman muovipussivirityksiä, ettei kaikki vesi haihdu ruukkujen pinnoista...)

Jos viime postauksen kirjoitushetkellä en enää muistanut, mikä tomaatti oli mikä, niin nyt sen kyllä huomaa: kaksi tomaateista on selvästi kolmatta lyhyempiä ja paksumpivartisia. Siis nämä kaksi lienevät sitä puolimetristä "uutta" lajiketta, josta ei poisteta varkaita, ja tämä pitkä sitten on taas joku niistä "perinteisemmistä" joista varkaat poistetaan ja joka kasvaa yli metrin mittaan.

Samoin kurkuissa nämä erot alkavat nyt pikku hiljaa hahmottua.

Kuva on kesäkuun alkupuolelta, jolloin oikeanpuoleinen tomaatti oli vielä niin niin niin kovin pieni ja suloinen... on se siitä sitten kasvanut jo 15-20 senttiä lisää!

Opiskelijabudjettiin sopivina kasvihyllyinä (jotka myös ruokakuntamme estetiikkavastaava hyväksyi) toimivat jälleen Jyskin halvat Bornholm-kenkähyllyt. Muutenhan kasvit voisivatkin olla lattialla, mutta viime kasvikaudesta oppineena tiedän, että kastelusysteemin kanssa toimimista helpottaa kasvien sijoittaminen jo lähtökohtaisesti vesisäiliön vedenpintaa korkeammalle... Eikä korkeammasta sijainnista ole valonsaanninkaan kannalta haittaa.

Esikasvatettujen tomaattien, kurkkujen ja mansikoiden ruukuttamisen ohella istuttelin myös jokusen pikkuruukullisen salaattia ja basilikaa. Muita ekstroja ei nyt sitten laitettu, koska parilta viime vuodelta on jäänyt lähinnä muistikuvia siitä miten pikkukasvit eivät saa tarpeeksi valoa tai rakkautta, eivätkä siten menesty nurkkahyllyssä...

Kokonaisuudessaan parvekestatsit ovat nyt nämä:

• Tomaatti, uusi lyhyempi lajike, 2 kpl
• Tomaatti, wanha lajike, 1 kpl
• Kurkku, uusi helppohoitoinen lajike, 2 kpl
• Kurkku, wanha lajike, 1 kpl
• Paprikat, 2 kpl
• Salaattiruukut mini, 9 kpl
• Pikkumansikat, 4 ruukkua + 2 kpl paprikalaatikossa
• Ruohosipuli

Lisäksi kukkaosastolla, lähinnä kaupasta ostettuina (paitsi krassi):

• Krassi, 1 ruukku
• Mustasilmäsusanna, 1 ruukku
• Petunia + orvokit, 1 ruukku
• Orvokit, 1 parvekelaatikko

Sitten sitä kastelua

Joo joo, pitihän se kastelusysteemi virittää rauhassa ja hyvissä ajoin, oikein suunnitelmallisesti ja pohdiskellen ja osia printtaillen.

No todellisuudessa tässä kävi taas kuten kahtena edellisenäkin vuonna: virittäminen jäi viimeiselle mahdolliselle päivälle ennen reissuun lähtemistä. Toki olin tähän jo valmistautunut 3d-printtaamalla tarpeellisia jakopalikoita sun muita hilppeitä pöydännurkille notkumaan.

Linukkakansa älkööt huolestuko, oheinen kuvakaappaus on lavastettu Winukka-OpenSCADista kesälomaolosuhteista opiskelukoneella, varsinaisen arkipingviininin nukkuessa päiväunia. Tämä parvekepuutarhaprojekti on siis edelleen tuotettu sataprosenttisesti pingviinisoftalla...

Talven mittaan on tullut printtailtua aika paljon valkoista PLA:ta, joten näitä kesäprojekteja varten täytyi printteriin vaihtaa hieman paremmilla ulko- ja vesiominaisuuksilla varusteltu PETG-filamentti. Siis hyllyltä alas aiemmin sinne tyrkätty ja do-not-eatilla varustettu pussukka tursotusmuovia, masiina lämpiämään, pirtulla printtausalusta puhtoiseksi ja homma toimii.

Tulipa sitten printtailtua muutamat 1-4- ja 1-8-jakopalikat, joilla siis paksummasta 8-10mm letkusta saadaan jaettua vesisyöttö pienempiin n. 5 mm letkuihin. Lisäksi parit Y-palat paksulle letkulle, jotta varsinaista syöttöä voidaan jakaa eri suuntiin.

Varsinaisiin ulkotöihin ryhdyin tosiaan vasta päivää ennen reissuun lähtöä (tietysti). Ensin oli aloitettava vesisaavin kannen modaamisesta, jotta siitä saadaan letkut ulos ja piuhat sisään.

Viime virityksissä porasin lähinnä reikiä vesilaatikon kanteen, mutta totesin melko pian, että on huomattavasti helpompaa täydentää vesivarastoja kun kannen saa kokonaan pois ilman että pumput nousevat perässä ylös... siis sivulovi siitä tuli.

Pienen kalustonhuollon (ts. viimevuotisten vinyyliletkujen huuhtelun ja putsailun) jälkeen sain sitten itseni hilattua ulos vetelemään niitä letkuja...

En paikantamis- ja tunnistamisyksityisyydellisistä syistä halua julkaista kovin laajoja kuvia koko parvekkeesta, sen maisemista tai tarkoista pohjapiirustuksista, joten hätäseen väsätty pohjakartta saa toimia kokonaiskuvan selventäjänä.

Mitäköhän naapurit ovat pohtineet nähdessään minut parvekkeella heilumassa letkujen, piuhojen ja porakoneen kanssa...

Ruukkukasveille viritin yhden oman putken per kasvi. Hernelootaan ja kukkalootaan vedin sivuun poratun reiän läpi pidemmästi letkua, johon lovesin vesiaukkoja about oikeaan suuntaan. Olisi pitänyt keväällä suunnitella ja demoilla jotain hienompia virityksiä tähän, esim. jotain printattuja pieniä suuttimia, mutta...

Huh huh, jos tätä vauhtia jatkaa niin saa illaksi kaiken valm...

*naps*

*kräks*

VOI VIT-

Vähän liikaa sivuttaisvoimaa pienen letkuliitoskohdan juureen...naks! Vähän liikaa vääntöä Y-palikan keskiosaan...kräks!

Olen suunnitellut ja asetellut näitä eri 3D-printattuja palikoita printtautumaan niin, että ne tulostuvat käytännössä ilman tukia. No tämä tarkoittaa monin paikoin sitä, että printtitasot ovat kohtisuorassa letkun läntösuuntaan nähden. Siis toisin sanoen letkua liittäessä vääntövoimat repivät tasoja ikävästi erilleen...

No, tunnin printtejä nuo palikat yleisesti ottaen olivat, eli ehdin vielä tursottaa niitä lisää. Huh!

Relelootaan menee ohjaus-Arduinolta pari nelinapaista kaapelia, toinen tuo käyttöjännitteen ja toinen kantaa mukanaan varsinaiset naksutteluohjaukset. Tässä halvassa relekortissa on optoerottimet, joten mikrokontrollerin pinneille ei pitäisi päästä kelojen takaiskupiikkejä... Lisäksi datapiuhojen ohella kulkee hieman paksummassa metrilakussa 12 voltin käyttöjännite pumpuille. Tätä syöttää jokin vanha 3A pikkumonitorin muuntaja (ei varmaankaan riittäisi kaikkien pumppujen yhtäaikaiseen käynnistelyyn...mutta softa pitää huolen, että vain yksi rele naksuu kerrallaan!)

Vesilinjoja on jälleen kolme, koska kaikki kolme viimevuotista Bilteman pikkupumppua toimivat yhä. Pumppuja naksutellaan Arduinon ohjaamilla releillä, ja Arduinon "fyysisen maailman toimintoja" ohjailee taas Node.js:llä kirjoiteltu serveriohjelma Preact-frontteineen.

Ensimmäinen vesilinja menee valoisimmalla paikalla oleville ja janoisimmille kasveille, eli kahdelle tomaatille, kurkkulaatikolle sekä hyllyn päällä olevan paprikalaatikon toiseen päähän. Linja 2 on jälleen "vihanneslinja" varjokasveille ja hyllylle, sekä poikkeuksellisesti hyllynpäällyspaprikalaatikon toiseen päähän. Kolmas pumppu palvelee sitten yksinomaan laatikkokukkia, mustasilmäsusannaa ja krassi- ja ruohosipuliruukkuja (jotka muuten ovat siis eri paikoissa kuin missä ne havainnekuvassa ovat; en alkanut piirtämään pöytää ynnä muuta).

Kosteusanturit jäivät nyt demoilematta, mutta vielä ehtii. Tarkoituksena olisi kokeilla väsätä itse kapasitiivinen kosteusmittaus muutamaan ruukkuun, sekä lisäksi vastaava saavissa olevaa vesimäärää mittaamaan. Inspiraationa ajatukselle mm. tämä ohje, jossa lootissa lojuvaa wanhaa IDE-kovokaapelia voisi hyödyntää varsin helposti. Mutta tähän palaamme varmaan vielä...

Koska antureita ei nyt ole, vilkuttaa GUI jatkuvasti "liian kuivaa" koska arvot ovat negatiivista äärettömyyttä...jes!

Sen sijaan manuaalista etäkäyttöä helpottamaan viritin jälleen pari veppikameraa sojottamaan kohti kasveja (erityisesti huomioiden, että kuvakulmissa ei vahingossakaan näy kenenkään muun parvekkeita tai ikkunoita tai mitään muuta minkä kuvailu omalta parvekkeelta olisi vähintäänkin kyseenalaista...) jotta näen niiden nuupahtamisasteen ja osittain myös mullan värin.

Viime vuoden lannoittamisongelma lienee nyt vältetty. Kasveilla on ruukuissaan jo ravinnepuikot, ja tulipa sitten hankittua myös ihan oikeaa tomaatti-chili-lannoitettakin samassa puikkomuodossa. Täytyy sitten vain muistaa tökkiä niitä lisää multiin kesän kuluessa...

Työstölistalla seuraavaksi

• Palvelinlaitteen (läppärinraadon) automaattisesti sähkökatkon jälkeen käynnistävä kytkentä

• Kapasitiivisten kosteusantureiden rakentelu ja testailu

• Fotoresistorin virittely valomäärien suurpiirteisiin mittailuihin